Onko sääntöjä?

 

 

Lyhyt historia

Jaana ja Juuso osuivat ajoketjussa vierekkäin. He olivat eläneet Nuolniemen kylällä aina, mutta tuskin tavanneet edes toisiaan koskaan. Ensimmäisen ajon aikana oli sovittu, että Nuolniemen maalaismaisema ja historia ovat niin hienoja, että ne pitää säilyttää. Toisen ajon aikana he ymmärsivät, että maalaismaiseman kohdalla on kyse vähän jo palautuksestakin. Hienot kyläraitit olivat alkaneet pusikoitua. Ensin ajattelimme biisoneita, mutta googleteltuamme hirvimajalla huomasimme, että lampaat ovat meille sopivampi juttu. Nuolniemen kylä on pieni kylä Hämeen, Kymenlaakson, Etelä-Savon ja osin Etelä-Karjalankin leikkauspisteessä. Molemmat kokeneina konsultteina ajattelimme, että tuohan me kyllä tehdään ilman sen kummenpia.... Juuso on talousmies ja Jaana muutoskonsultti. Youtube ja google ovat olleet tärkeitä. Mutta isä-Alpo, Kukkolan Keijo ja Mäkelän Jouko korvaamattomia. Meillä on nyt tuolla satakunta hyvinvoivaa lammasta tuolla puremassa puskia. Lapsellistahan tämä meidän touhu on aina välillä ollut. Raivaussahojen, niittokoneiden ja lantatalikoiden avulla ollaan aika varmoja: me voitetaan vielä nämä pajut (jotka hitto kasvaa kaksi metriä vuodessa). Me saadaan näkymä 2017 Ukkovuorelta aina Laurilan talolle asti. Aluksi meitä oli Jaana ja Juuso. Nyt meitä on viitisenkymmetä. Me niin tämä tehdään. Eläköön Nuolnimen kylä!

Missio

Suomalaisen maalaiskylän kulttuurimaiseman ja kulttuurin kunnioitus. Yhdessä rakentaminen isiemme ja isoisiemme työtä kunnioittaen. (Ja tietysti ilman muuta äitiemme. Mutta kun tämä nuolniemeläinen maalaiselämä on niin patriarkaalista, niin parempi on jättää sanomatta.)

Visio

Ukkovuorelta voimme katsoa yli Nuolniemen kylän aina Laurilan talolle asti. (Tiedämme kyllä, että Laurilan talo oli vähän eri paikassa kuin nyt, mutta nykyinen kelpaa kyllä. Mouhun Jussi. Tiedät, mitä sun on tehtävä.)

Arvot

Rakennetun kulttuurimaiseman kunnioitus.
Maalaiselämä.
Lammas.

Jos kerran suo, kuokka ja jussi pysty raivaamaan niin miksei me koneinemme pystytäisi säilyttämään?

Tässä hetkessä ja vähän historiassakin

Anjan, Hellän, Helvin ja Maijan pihat voisi minkä tahansa laittaa kauneimpien pihojen kilpailuun. He kaikki rakentavat hyvää olemisen ja elämien ympäristöä meille kaikille. Ehkä me kaikki voimme liittyä heidän työhönsä?

Kylällä on jokaisessa talossa ollut lampaita. Ne ovat kesät eläneet metsissä ja haettu sitten laurinpäiväksi kerittäväksi. Suurin pässeistä on teurastettu yhdessä syötäväksi ja muut on laitettu takaisin laitumelle. Metsässä katraat ovat yhdistyneet eikä ole ollut lainkaan tavatonta, että Kinanasaaren lampaita on tunnistettu meidän katraistamme. Koulumatokoilla lammaskopit ja lampaat olivat vielä tien vieressä. Me niin pelättiin Mäkelän pässiä. Se oli oikeesti iso. Lampaat kuuluu Nuolniemlle. Pajut ei kuulu.

Mikä on idea ryhtyä lammasfarmariiksi?

Jos haluat lampaanlihaa halvalla, niin Mäntyharjun K-marketin pakastusallas on varmasti parempi vaihtoehto. Emme voi edes sanoa, että lampaanlihamme olisi juurikaan sen kummempaa. Mutta jos haluat olla mukana jossain suuremmassa, tämä saattaa olla Sinun juttusi. Mukaan lammasfarmariksi pääsee 300€ sijoituksella. Sillä me ostamme aitaa, karitsoita ja tarvikkeita. Ensimmäisenä syksynä saat yhden lampaan pakasteeseen pantavassa muodossa. Se saattaa olla hyvin aika pieni. Lampaamme ovat laitumella ja eihän ne sillä juoksennellessaan kasva kovin hyvin. Mutta ne ovat onnellisia ja elävät hyvää elämää. Sitten saat seuraavana vuonna lunastaa kaksi karitsaa ja sitten neljä... kevään ostohinnalla. Ihan niin kauan, kuin me teemme tätä. (Tarkoittaa rahamme riittävät..)
Sinun ei tarvitse osallistua. Mutta saat osallistua niin paljon kuin haluat. Sinä voit raivata, tehdä heiniä, tuoda rehua... kaikkea. Mutta ei tarvitse. Ja saat huolehtia lampaista, vaikka et olisi jäsenkään.