Nuolniemellä kasvaneilla ja lapsuuden kesät viettäneillä on yhteinen unelma: maisemoida kylän pellot ja reunojen metsälaitumet takaisin kulttuurimaisemaksi. Kesällä 2012 lampaat aloittivat Lehtomaan torpalta ja Kauralammin kyläpellolta. Välissä on paljon pusikoituvia peltoja ja paljon työtä. Etkö tulisi mukaan?




torstai 11. elokuuta 2016


Jos haluat fiilistellä etukäteen laita soimaan vaikka Haloo Helsingin Pulp Fiction tai Vapaus käteen jää. Tai Pave Maijasen Lähtisitkö. Tai Baddingin Paratiisi. Tai J. Karjalaisen Ihana ilta tai Riisinjyvä.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Tottakai meillä on lammasjuhlat elokuussa

Ihan hirveän kiireistä on mukamas ollut. Kaiken maailman hyvinvointiyhteiskunnan pelastustehtäviä. Maailma muuttuu niin nopeasti, että tuntuu tämä blogger kovin hankalalta. Kaiken pitäisi tapahtua niin nappia painamalla. Ja tietysti herkkutatit ja pokemonit vie oman aikansa. On muuten näkynyt huomattavan vähän Kolppetäjäisen mutkilla. Pokemoneja.
 
Mutta tärkeimmät sitten. Lampaita oli talvella kovin vähän. Mutta juuri sopiva määrä. Kevään aika vähäiset karitsat syntyivät laitumelle. Ihan todella pienen pieninä. Niissä on se haaste, että eihän ne oikein osaa syödä laitumia. Nyt riittää melkein ihan lähipellot. Mutta kyllä ne oppii. Ne on kovin oppivaisia. Suurin osa sanoo kyllä edelleen turkulaisittain mää, mutta ihan kuin ne oppisi nuolniemeläisen mien. Tai edes eteläsavolaisen miän. Me opetetaan niitä Riikan ja Riinan kanssa joka päivä. Ne muutamat voi hyvin. Myös kyläkauppa voi hyvin. Joku eläin tosin kävi syömässä kanat. Meni vaan verkosta läpi ja pisti poskeensa heti toisena yönä, kun uskallettiin laskea ulos. Ei ole nyt oikein kananmunia. Ja kovin on Teemu surullinen. Ihan uudet kanat. Kun kettu vei edelliset.
Riikka teki lampaille kutsun lammasjuhliin ja vei sen laitumelle. Osaavat sitten tulla.


Veimme koko katraan Huttumäelle. Kyllä ne innoissaan syö. Mutta oli jo takaisin
meitä odottamassa, kun päästiin Riikan kanssa Kauralammin kautta Seppäkään.


Vietiin kutsu Pöngän mutkaan. Osaavat ihmiset tulla. Tästä vaan eteenpäin.
Tänä vuonna me juhlitaan perjantaina. Olkaa siis tarkkoja. Viime vuoden musiikin innoittamana päätimme myös nyt panostaa vähän laatuun. Saatte sitten nähdä. Tykkäätte varmasti. Sitten on tietysti näytelmä. Jani on pääosassa. Hän halusi. Mutta kaikille halukkaille ja suurelle osalle ei-halukkaita kirjoitan kyllä juuri sopivan roolin. Tietysti tarvitsemme myös laulajia yleisöön. Teemme lettuja. Ja kaalipataa. Emme tietenkään omista lampaista. Niitä on nyt niin vähän, että niitä ei syödä ikinä. Ne saavat syödä maisemia entisemmiksi. Kyläkauppakeskus on tietysti auki. Ja semmoista. Siis 12. elokuuta kello 19.00. Rennolla meiningillä.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Anteeksi ja kiitos!

Tänä  vuonna lampaamme ovat viiletelleet pitkin kylän raitteja vähän väliä. Yleisimmin kiinnostava ollut Nikin Sakun piha. Se on toiminut myös loistavana puskurina seuraaville lähipihoille - Saku ja Timo ovat hyvin virkeitä lampaat aidanylitykseen aktivoivan iltasyönnin aikana. Mustaviinimarja tuntuu maistuvan todella mukavasti.

Nyt kävi niin, että minulla ei ole kuvia edes Pahan Ruhtinaasta ja Punahilkasta. Eikä oikein koko juhlasta. Mutta onneksi on Nikke.

Anni Salenius-Niininen oli niin kiltti Punahilkkana. Näytelmän aikana hän muuttui... 

... melkoisen viekottelevaksi...

... jopa Pahan Ruhtinaan (ja kyllä myös Juuso Salokosken) pauloihinsa.


Tänään EloMaija ja EloMatti päättivät urakkansa omassa kotikylässään Nuolniemellä.
 Jouko Mälelä on muuttanut elämänsä aikana kuusi kertaa.
Mutta kaikki kerrat oman synnyinkotinsa seinien sisällä Nuolniemen ydinkeskustassa.




Seppälän Teemu juhlapaikalla. Aika saman näköinen kuin arkena.

Meidän lapsilla ei ole ollut lastenlauluja. On ollut vain Puolikuu. Herrat osallistuivat hienosti näytelmään, vaikka päätin olla pelästyttämättä heitä lammashaalla ja näytelmäsuorituksella etukäteen. Oli kuulemma omituisin keikkapaikka ikinä.
Ihan hyviä tyttöjä kasvoi, vaikka lastenlaulut korvattiin Puolikuulla.

Meillä oli lammasagility. Hienosti ovat Räsäsen ladyt koko kesän lampaita kouluttaneet. Agilitylampaat nauttivat esityksestä omassa pikkuaitauksessaan. Iso katras lähti tavan mukaan Huttumäellä heti ensimmäisten vieraiden saapuessa.

Adora ja Salamarakkautta.
Kuvia jos saisin... näin illan aikana monta kameraa, jaana.utti@tamora.fi

maanantai 10. elokuuta 2015

Lammasjuhlat ja Nuolniemen kauppakeskuksen avajaiset

Kesäkiireitä on pitänyt, mutta tottakai meillä on lammasjuhlat ensi lauantaina! Lauri (Oikeesti Mimmi ja Teemu) lampaat keritsi, mutta

Tervetuloa lauantaina 15.8. kello 18.00 - 20.00
Tarjoamme teille (veloituksetta tietysti) lammaskaalia lampaidemme uusseelantilaisista serkuista. Kasvispataa herkille. Lammasvalokuvia muistoksi kotiin. Muurinpohjalettuja. Kahvia ja korvapuusteja. Lammasagilityä. Kyläraitin kanojen elämän seurantaa. Myös tietty kanien. Ja iittiläiset maatiaiskanat asettuvat Seppälään. Ankkoja näkyy varmasti ja fasaanejankin ehkä. Ellei lumikko ole syönyt niitä. Ja tietysti Elomatti ja Elomaija.

Olemme ylpeitä Nuolniemen Kauppakeskuksesta. Se on valmistunut juuri ja mahdollistaa kaupan valikoiman monipuolistumisen. Myytävänä on nyt limsaa, jätskiä ja kurpitsa. Valitettavasti vanhat kanat on vapautettu kylän raitille elämään onnellisia eläkepäiviä eikä uudet iittiläiset nuorikot muni kuin vasta lokakuussa. Mutta pärjätään näillä.

Meillä on viimevuotistakin hienompi näytelmä. Näytelmän nimi on tänään
"Puolikuu valaisee Pahan Ruhtinaan ja hyvien ihmisten kylän."

Se on hieno näytelmä, jonka päärooliin Juuso Salokoski on valmistautunut jo viime kesästä. Hän on pahan ruhtinas. Riina Räsänen on Ihana neito. Vinka on valkoinen ratsu. Anni Salenius-Niininen on harjoitellut Klenkan roolia, mutta uskoaksemme hän astuu lavalle keskiaikaisena yön ruhtinattarena. Toivomme Venla Heddan ilmestymistä, koska olemme Mäkitalon mailla. Ja Venla Hedda on mäkitalolaisia. Riikka Räsänen on Yön susi. Yllättävän kiltti. Ja katsotaan sitten vielä muita.

Meidän perheessä oli kevyttä myötähäpeän tunnetta viime vuoden näytelmässä. Se on myönnettävä. Se laajeni talven aikana koko perheeseen. Joten päätimme panostaa näytelmämme musiikkipuoleen. Perheemme lapsuuden ajan suosikki Puolikuu auttaa meitä selviämään lammasjuhlista väistelemättä. Luottavaisin mielin siis. Puolikuu on duona paikalla koko ajan.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kesäkiireitä


Riina ja hänen Vinkansa. Vinka on ollut jo kohta kuukauden Nuolniemellä. Odotan kovasti, että Riina ratsastaa sillä kouluun. Tuosta on aika lailla suora reitti Mäntyharjulle, hevosta varmasti inspiroivien metsien läpi.
 
Vinka iso. Ja komea. Riina ratsastaa sillä pitkin kyläteitä ja metsiä. Herrat kyläläiset suunnittelevat omia ratsastus-kokemuksiaan. He osaavat kyllä. Katselevat John Waynestä mallia ja opettelevat jo repliikkejä.
Herra Nikke vaimoineen näyttää todelliselta farmariparilta. He syöttävät kyläraitilla lampaita ja suunnittelevat Laurinpäivä- varustustaan. Ehkä hieman laidunalustalle sopivammat kengät. Olen melko varma, että Nikestä tulee kerintämestari.
Kylän vähän joka miehen kateuden kohde on Jampan Massikka. Nyt se on saanut peräänsä lootan ensimmäistä kertaa. Kaikki tarvittavat kilistimet tuntuu löytyvän. Ja kuljettajia kilvan aina kun Jamppa on työpuuhissa Helsingissä.

Laitumelle syntyi pikkukaritsa. Ainut laatuaan. Uuhi hylkäsi sen saman tien. Karitsan onneksi. Mimmi nappasi sen kainaloonsa. Hän on tehnyt lampaita huonommistakin. Nyt se asuu Mikkolan eteisessä ja saa todellakin huomiota.
Minä kokosin Teemun ja Mimmin kanssa kanalan ja tein siihen oikean pärekaton. Laskettiin kanat vapauteen pitkin pihoja. Vähän ovat käyneet tiellä ja lampaita katsomassa, mutta näyttävät palaavan aina takaisin. Níille on ajateltu järjestää onnellinen loppukesä. Sitten ne saavatkin tehdä tilaa iittiläiselle maatiaiskannalle. Joka ehkä kuoriutuu pian. Varmistukset
kasvaa meidän kuistilla.

Neljä ankkaa. Ruskea, musta, riista ja valkoinen. Kasvavat hurjaa vauhtia. Pasi  kävi kaivamassa niille lammikon. Jos oikein tarkkaa katsoo, takana näkyy fasaani. Se on tullut lumikolta turvaan ankkojen luo. Näyttää toimivan.
Niin. Kesä on pitänyt heinien kanssa todellakin kiireisenä. Säät ovat määränneet tahdin. Paalaukset on tehty kahdessa osassa. Kanit ovat Mikkolassa ja niin ne vaan poikakanit edelleen poikivat. Lampaan kerinnät ovat vielä kesken. Sen verran kovaa hommaa, että kone taisi hajota. Poikakanit ne vaan tekee poikasia edelleen ja elelevät Mikkolassa.


Maalaisromantiikkaa. Teemu on vähän asetellut. Aikoo laittaa tuon polkupyörönkin vielä kuntoon.
Meidän kylän raitilla on todellakin romanttisia kohtauksia. Eikö vain?



keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Teemu, Nuolniemen ykköskokki!

Muutosmuotoilijat Nuolniemessä 5/5


Teemulla on kokkaustaito hyppysissään. Hän hemmotteli meitä pari päivää ykkösluokan tarjoiluilla.


Kuva: Olga V.

 Ei voi muutosmuotoilijan päivä alkaa paremmin! Aamiaiseksi tarjolla oli yön yli haudutettua uuniohrapuuroa, mehevästi täytettyjä sämpylöitä (tietysti itse tehtyjä) ja omien kanojen keitettyjä kananmunia. Kyllä voi olla munalla ja munalla eroa! Nuolniemen kananmunat vievät kielen menneessään.

Kuva: Jaana W


Kuva: Jaana W
Tyytyväinen muutosmuotoilija valmiina päivän askareisiin.

Kuva: Olga V

Lampolassa työskentelyn jälkeen Teemu yllätti meidät maukkaalla ja upeasti esille laitetulla päivällisellä.
Komealle puualustalle oli aseteltu ankanrintaa monien ihanien lisukkeiden kera. Harmi, kun kuviin ei voi lisätä tuoksuja.

Iltapalaksi paistoimme lettuja, joihin ripoteltiin suklaata väliin ja päälle vielä itse tehtyä omenahilloa. Letuista ei tullut otettua yhtään kuvaa. Taisivat mennä niin nopeasti suoraan pannulta suihin...

- Anna, Saara, Olga, Jaana, Heli & Yodo

Nuolniemen luonto

Muutosmuotoilijat Nuolniemessä 4/5


Siellä ei ole mitään kovin ihmeellistä, mutta löytyy juuri se, mitä kaupunkilainen kaipaa: rauhaa, kiireettömyyttä, hiljaisuutta.

 Kuva: Olga Veselovskaya

Kaikki on niin yksinkertaista. Jalkojen alla on maa. Pään yläpuolella on taivas. Rakennuksia on puuta. Eläimiä on osana elämää.

 Kuva: Olga Veselovskaya
Kuva: Olga Veselovskaya

Pajunkissat sateen jälkeen. 


 Kuva: Olga Veselovskaya

Puu maistui jollekulle.


 Kuva: Olga Veselovskaya

Mimmi ja Teemu lähimaiseman vuoren huipulla. Täältä näkee kauemmas.


 Kuva: Olga Veselovskaya

Nähtävyyksiä riittää: kiviä matkan varrelta Mäntyharjun laavulle päin.


 Kuva: Olga Veselovskaya

Laavulla.


 Kuva: Olga Veselovskaya

No ehkä on liian aikaista mennä uimaan…

 Kuva: Olga Veselovskaya

Aurinko laskee. Hyvää yötä.

 Kuva: Olga Veselovskaya

- Anna, Saara, Olga, Jaana, Heli & Yodo

Teemu ja Mimmi

Muutosmuotoilijat Nuolniemessä 3/5


Saavuimme Nuolniemen lammastarhalle iltapäivällä 15. huhtikuuta. Saimme halit ja ihanan lämpimän vastaanoton! Tuli heti selväksi, että Teemu on todella vieraanvarainen isäntä.


Kuva: Olga Veselovskaya

Mimmi, Teemun naapuri, vapaaehtoinen avustaja ja hyvin sydämellinen ihminen, myös halasi meidät puolestaan ja tarjosi ruokkia kaksi emojensa hylkäämää karitsaa. Lampaat tässä maatilassa ovat epäilemättä pääroolissa.

Kuva: Olga Veselovskaya

Hyvin pian kävi ilmi, että Teemu on huippukokki! Joka ikinen ateria on kuin taideteos.



Kuva: Heli Miikkulainen-Gilbert

En ole koskaan ennen maistanut niin herkullista ohrapuuroa


  Kuva: Olga Veselovskaya


Tältä näyttää lammastilan piha: Teemun talo (vas.) ja entinen aitta vieraita varten (oik.)


 Kuva: Olga Veselovskaya

Teemun keittiö: täällä ihania aterioita syntyy.


Kuva: Olga Veselovskaya


Aamupuuhia. Aidosti vapaita kanoja - terveitä ja onnellisia.

Kuva: Olga Veselovskaya

Teemuun voi luottaa! Jopa kanat tietävät sen.


 Kuva: Olga Veselovskaya

Mimmi saattueineen.


 Kuva: Olga Veselovskaya


Kuva: Olga Veselovskaya

Lomaviikko kahdessa päivässä. Miten se oli mahdollista? Tuhannet kiitokset teille kaikesta Teemu ja Mimmi!!!

 Kuva: Saara Gröhn



Nuolniemi on eläimiin hurahtaneitten taivas

Muutosmuotoilijat Nuolniemessä, osa 2/5

Nuolniemen lampolassa ja ihan pian vehreillä laitumilla temmeltää satakunta suomenlammasta joista noin puolet on tämän kevään karitsoita. Teemun lampailla onkin erityisen tärkeä tehtävä Nuolniemellä, sillä laiduntamalla ne hoitavat ja pitävät yllä paikan perinnemaisemaa. Laumaa johtaa hurmaava ja rauhallinen Kirka-pässi.

Nämä kaksi pikkuruista karitsaa ovat orpoja, mutta sitäkin enemmän Teemun ja Mimmin lellittelemiä.

DSC_1774-r.JPG
Kuva Olga V

Veikeä parivaljakko nauttii eksklusiivista aamu- ja iltamaitoa sydänkuvioisesta pullosta tarjoiltuna – ja tarjoilijoitahan ei koskaan puutu!

DSC_1553.JPG
Kuva Olga V
DSC_1733.JPG
Kuva Olga V

Ja luonnollisesti kaverukset rakastavat takaisin – mitä uskollisimmin ja hellimmin.

mmDSC_4450b.jpg
Kuva Heli MG
DSC_1783.JPG
Kuva Olga V

Ja Teemun ja Mimmin kintereitä ei jätetä. Pikkuiset kipittävät Teemun ja Mimmin perässä minne he menevätkin.

mmDSC_4504.JPG
Kuva Heli MG
DSC_1820.JPG
Kuva Olga V
mmDSC_4465b.jpg
Kuva Heli MG
DSC_4528.JPG
Kuva Heli MG

Lampolan puhelias porukka toivottaa jokaisen pihaan tulijan lämpimästi tervetulleeksi kaikenkirjavalla määkinällaan, joka herättää hersyvän naurun Muutosmuotoilijan huulille. Äänensa saavat kuuluviin myös pienimmät.

Ja annas olla sitä puheensorinaa kun Mimmi astuu sisään kaura-astian kanssa!
(Video Jaana W)


Jokaisen lampaan määkinä on uniikki, kuuntele vaikka itse! (Video Saara G)


Muutosmuotoilijan avustuksella pienimmät pääsevät myös esittäytymään.

IMG_7889.JPG
Kuva Jaana W

Lampolan lämpimän tunnelman jakavat myös kanikaverukset, jotka pääsevät kesän tullen nekin ulos kaveeraamaan pihassa pistäytyvien kanssa.

mmDSC_4440.JPG
Kuva Heli MG

Nuolniemesta löytyy myös 20 kanaa ja ujo kukko.

20150416_111034.jpg
Kuva Saara G

Ne asuvat lampolan pohjoissiivessä lämpölampulla varustetussa sviitissä, josta johtavat rappuset tilavalle terassille. Terassilla ne nauttivat Teemun tarjoamia herkkuja ja maksavat täyshoidosta joka päivä munimalla mitä herkullisimpia munia. Ne ovat jotakin aivan muuta, kuin mitä marketista saa.

IMG_7785.JPG
Kuva Jaana W
mmDSC_4490.JPG
Kuva Heli MG
DSC_1817_.JPG
Kuva Olga V

Teemun viimeisin hanke on hautomakone ja suunnitelmissa on saada pihapiiriin tepastelemaan kesällä myös pikkuisia tipuja. Kesällä pihapiirin naapuriin on tulossa myös hevonen. Niitä löytyy kylältä enemmänkin ja Muutosmuotoilijat kävivät tervehtimässä kahta lähilaitumilla käyskentelevää kaverusta kevätiltaisella patikkaretkellään.

DSC_1833.JPG
Kuva Olga V

Ja voipa Nuolniemen maisemissa törmätä villieläimiinkin! Teemu kertoo, että karhu on erittäin harvinainen ohikulkija, mutta susien jälkiä on lähistöllä nähty talvisin. Oravat ovat ympärivuotisia tuttuja ja lintubongaritkaan eivät varmasti jää Nuolniemen vierailulla kylmäksi.

Seppälän Teemun tila on Nuolniemen sydän ja Muutosmuotoilijat uskovat, että jokainen siellä vieraillut palaa takuulla uudelleen paijaamaan lampaita, maistelemaan Teemun valmistamia herkkuja ja nauttimaan luonnosta ja perinnemaisemista.

- Anna, Saara, Olga, Jaana, Heli & Yodo