Lammasfarmarit

Lady Manhattan, Mimminsä ja tyttäret ovat lammaspaimenien ihan eliittiä

Räsäset melkein asuvat Nuolniemellä. Lampaiden hyvinvoinnin tuottajina he ovat olleet mitä mainioimpia kesästä alkaen.














Leo Höykinpuro ryhtyi lammasfarmariksi

Kirsi Parviainen on jo kokeneen lammasfarmarin, Oskari Parviaisen, äiti. Oskari laajensi omat optionsa koko perheen käyttöön, siis myös siskolleen Lotalle ja Kirsin miehelle Erkko Skantzille. Ihan tuore aviovaimo muuten. Tässä hän on Leon vieressä. Ihan vaan sen takia, että tapasimme tulevaisuudensuunnittelun merkeissä vuosien jälkeen, Kipa oli juuri lunastamassa optioitaan ja aina hyvistä asioista innostuva LeoX ilman muuta liittyi lammasfarmareiden joukkoon. Hän on osaa valmistaa valtavan hyvää lammasta. Hän on valtavan hyvä kokki, erityisesti ulkoruuissa. Tai ainakin hän osaa avata valtavan hyvin viinipulloja ja puhua kannustavasti kaverilleen Jukalle, joka kokkaa ja on toivottavasti pian lammasfarmari itsekin.

Aila ja Ilkka suunnittelevat lampolaa Vantaalle - ehkä parvekkeelle

Aila on Kauralammin Aunen tytär. Hän on asunut Honkarannassa Pekkojärvellä ja kävi mummolassa perheen kanssa Anglialla. Aune, Pentti, Timo, Veijo, Aila ja Helena. Siihen aikaan mahtui hyvin. Elleivät tulleet hevosella. Aila asuun nyt Vantaalla Ilkan kanssa. Selkeää lammasfarmarityyppiä. Odotamme heidän rantautuvan tiiviimmin näille kulmille - talviaikaankin olisi kovin paljon tekemistä.







Paukkerit lipuivat lammasfarmareiksi

Paukerit muuttivat Voikoskelle. Tai oikeastaan asuvat he kaikki vähän muuallakin. Lassi tuli lammasfarmariksi saatuaan viime kesänä lampaan ylioppilaslahjaksi. Atte tuli teurasti viime kesänä. Herra poikien näkökulmat ovat erilaisia: Lassia kiinnostaa lampaiden elinolot ja Attea niiden elintarvikeolot. Olli on pysynyt kauempana.

Kari on erinomaisesti juossut lampaita kiinni ja auttaa pitämään niitä leivässä. Tarja näyttelee täydellisen välinpitämätöntä lampaiden suhteen, mutta pitää miedät kaikki tarkkana lampaiden hyvän elämän suhteen.










Kalle Muhonen haluaa juoda hyvää viiniä lampaan kanssa. Lammastarhassa nähdään hänet heti keväällä.




Kalle Muhonen on komea mies. Savolainen. Se ei näy täydellisesti vielä tässä
kuvassa. Tässä näkyy Kalle ja lampaiden ruokaa.

Miksikö Lammasfarmariksi? Monta kertaa viinipulloa ostaessani olen miettinyt miksi myyjä kyselee juomakaverimieltymyksiäni niin innokkaasti. Tuleeko härän kanssa, possun kanssa vai jopa kenties lampaan kanssa nautittavaksi? Nyt jatkossa onkin paljon helpompi tuohonkin kysymykseen vastata. No, lampaan kanssa ajattelin viinini nauttia. :) 

Mutta asiaan, täytyy sanoa, että lammas on kyllä yksi maukkaimmista eläimistä, valmisti sen sitten grillissä, pannulla tai uunissa. Yksi ehdoton suosikki on tietenkin grillattu lampaanfilee, mutta maistuupa esim. lampaanjauhelihasta tehdyt hampurilaisetkin fetajuuston säestyksellä vallan mainioilta myös, taikkapa haudutettu potka, lampaanviuluista puhumattakaan. Ihanhan tässä vesi kielelle ääneen ajatellessa tulee. :) 

Ja jos asialinjalla jatketaan, niin lammasfarmariksi ryhtyminen ei kyllä kummoista mietintää vaatinut, varsinkin kuin mukana oli varsin kovan luokan lammasfarmareita jo entuudestaan, oli päätöksen teko myös savolaiselle varsin helppoa. Ja miksipä en olisi lähtenyt mukaan, kun idea kokonaisuudessaan tuntui niin hauskalta ja houkuttelevalta.

Tästä onkin hyvä jatkaa vaikkapa laskettelurinteeseen ja lisätä hyppyjen repertuaariin myös "voltti kerien", kun vain keritsimet ensin hommaa. :)

Jouko Utti täytti 60, sai lahjaksi lammasperheen ja on nyt lammasfarmari. Ja ikuisesti.






Jouko Utti virallisessa juhlakuvassaan 60-kymmisenä nyt
tammikuussa.

Jouko on Veijon isoveli. Hän asuu Utissa. Ranta-Utissa. Siellä näkyy Haukkajärvi Jouko ja Nellan takana, jos oikein tarkkaan katsoo. Jouko sai lahjaksi lammasperheen. Tiina ja heidän kolme lastaan eivät olleet lainkaan kateellisia. Ajattelin ottaa hänestä kuuskymppiskuvan silleen ruusut pöydällä vieressä, puku päällä Hanna-tädin vanhassa nojatuolissa istuen. Että saan tähän teille kaikille katsottavaksi. Jouko innostui kuvasta kovin, meni veetämään puvun päälle lammasarmareiden sävyyn sopivat releet, haki Nellan tarhasta ja asettui kuvaan. Sellainen Jouko on. Maatalon isäntä Ranta-Utista.

Jari Ihaksi täytti 50, meni keilaamaan ja ryhtyi lammasfarmariksi

Jari vietti viisikymppisensä Kallion seurahuoneella - se on tässä kuvassa. Muuten hän ei juuri baareissa kulje. Paitsi iltapäivisin Kalliossa tietty. Hän tietää paljon ilveksistä. Käy merellä pilkillä - varmaan ei kovin erilaista kuin Kolppetäjäinen. Välillä Jari asentaa Koneen hissejä. Ja sitten menee taas merelle pilkille, keilaamaan tai pelaamaan bilistä.

Ollilan Arin ainutlaatuinen kaappaus lammasfarmariksi

Ari Ollila on Nuolniemen metsästysseuran miehiä. Keskimmäinen
sukupolvien ketjussa. Samanlaisian miehiä kaikki; Taisto, Ari ja Eelis.

Ari on miettinyt lammasasioita tosi paljon. Olemme keskustelleet hänen kanssaan lampaan lihan ostamisesta. Mutta me haluttiin Ari oikeaksi jäseneksi. Hän on ainut kaapattu lammasfarmari. Olimme odottamassa häntä lammashaan edustalla. Hän ajoi autonsa siihen haan viereen. Hakeakseen yhden pässin pataan. Meitä oli onneksi paljon. Motitimme hänet nopeasti parilla autolla. Hän oli moneen kertaan kysellyt hintaa. Emme antaneet sitä. Mutta hyvänä ja luottavaisena miehenä hän luotti meihin. Meitä oli todella monta. Kaikki näihin oransseihin liiveihin sonnustautuneita. Haimme yhdessä sen pässin. Ari yritti vielä kysellä hintaa. Kun lammas oli kaappiauton takapaksissa ruhoksi muuttuneena oli Ari jäsen. Ensimmäinen - ja ainut ikinä - kaapattu. Kerroimme Ari kyseli vielä auton vieressä mitä hänen pitää tehdä nyt farmarina. Ei mitään. Lammasfarmariksi voi tulla niin monella tavalla. Arin tapa on ainutlaatuinen. Hänet me todella tahdoimme. Kaikki. 



Taito tekee jo ensi kesän farmaussuunnitelmia

Taito Tahvanainen on hyvin lahjakas lapsi.

Taito on syntynyt samoihin aikoihin lampaiden kanssa. Siksi hän erionmaisesti pystyy ymmärtämään lammasta - tavallaan niin kuin yhteinen historia. Taito on muutenkin hyvin taitava. Taiton äiti Iida meni naimisiin Santun kanssa. Pitivät talvihäät. Meidän kellarissa. Tanssivat pihalla pakkasessa luistimet jalassa häävalssin. Ei siinä edes pystynyt bändi soittamaan. Taiton synnyttä he muuttivat pikkukämpästä ihan Joonas-enon viereen vanhaan kaupunkiin. Iida on nyt äitiyslomalla. Hän on talousnainen. Santtu tekee jotain kivihommia tai betonijuttuja.

Meeri ja Reetta farmaavat varmasti





Meeri ja Reetta Likanen madottivat lampaat ja raivasivat risuja.

He ovat Liikasen tyttöjä molemmat. Mäntyharjun Liikasia, kyllä vain. Mutta nuolniemeläisiä äitinsä kautta - Kauralammin Merjan. Reetta on innovaatiojohtamisen DI. Oikein fiksu nuori nainen. Hän on rakastunut jalkapalloilijaan. Ihan mahdottoman mukava Jani. Osaa paistaa lihapullat ja huolehtia tyttöystävästään sairaastakin. Lampaiden madotus ei ihan onnistu. Vielä. Meeri on kauppatieteiden ihminen. Hieno nuori nainen. Hän on asunut Oulussa asti. Siellä on outoa ja yksinäistä. Ovat molemmat tytöt asuneet kauempankin. Australiassa ja San Diegossa. Siellä kummassakaan  ei ole niin outoa kuin Oulussa.  Meerin miesasiat? Todellakin kunnossa... pitäisköhän meidän lampola rakentaa?

Merja Liikanen ja hänen miehensä



Merja on Kauralammin toiseksi vanhin tyttö. Hänellä on mies. Sakke. Oikeasti Sakari Luotonen. Sakke on syntynyt ja elänyt Naantalissa. Tai Turussa tai sielläpäin. Hän sanoo Kolppetäjäistä mereksi. Mellu ja Sakke ovat loma-asettuneet Kolppetäjäismeren rannalle tänä kesänä. He ovat ryhtyneet heti lammasfarmareiksi ihan vakavissaan. Nuolniemen kylämaisema on heille molemmille hyvin tärkeä. Sitä paitsi oikean meren rannalla asuessaan lampaiden laskenta exceleissä ja postitlapuilla tuo hyvät yöunet.

Antti Närhinsalo ja katu-uskottavuus

Antti uskoo lammasfarmari-statuksen tekevän hyvää katu-uskottavuudelle,

Lammashan on mitä mainioin eläin, kuulemma helppohoitoinen ja ainakin hyvänmakuinen. Jälkimmäisestä on kokemusta, ensimmäisestä ei niinkään mutta ehkä siitäkin saadaan kokemusta tämän kuvion myötä.  Mökillä grillissä tirisee milloin mitäkin tai savustuu nuotiolla. Puuhellan uunissa kypsyy mitä muhevinta uuniherkkua: hirveä, lammasta, possua joskus poroakin. Lampaansyöjät –kirjasta luetaan aina perinteisesti valitut pätkät samalla kun rantahiekan kuopassa muhiva rosvonpaisti kaivetaan kihisevän kuopan sisältä juhannusaaton huipennukseksi.

Nyt sitten voi kutsua itseään lammasfarmariksi, kuulostaa komealta ja aiheuttaa ihmetystä ja kulmien nostelua naapureissa täällä Vantaalla. Kuinka sitä nyt sillälailla? Missäs määkivät on? Oletteko tosissaan? No ollaanhan me, ainakin osittain. Ei kai tähän muuten olisi lähdetty mukaan. Mielenkiinnolla odotetaan ensimmäistä livekosketusta päkän kanssa. Niin ja tietysti niitä meheviä makunautintoja.

Miksi lammasfarmariksi, siksi että Veijo houkutteli! Ei kyllä tarvinnut paljoa houkutella, riitti kun tuli puheeksi työpaikalla kahvipöydässä. Kun tilaisuus siten tuli iskettiin heti kiinni.

Teemu Kasurinen ja Oscar Sapu



Teemu ja Oscar ovat metsämiehiä. Oscar (oikealla) ihan todellinen.

Teemu tekee töitä Mouhulla. Tehnyt jo aika monta vuotta. Hän haaveilee asumisesta siellä. Salaa. Ehkä jotain Peltolan tyyppistä taloa voisi vaikka asua... Teemu on hieno mies. Hän on myös metsästysseurassa. Hän on pystyy nousemaan kaikista suonsilmäkkeistä, vaikka uppoaisi niihin kainaloita myöten. Ja tuntuu tykkäävän upota.
Osku on asunut maisemissa jo aika kauan. Puhuvat, että hänellä olisi varsin mukava tyttö kumppanina. Monet ovat nähneetkin. Osku on metsämies. Ampuu lintuja ja pitää pikkupedot kurissa. Hirvijahdissa hän on maltillinen passimies. Nuorin seurassa. Monet  ovat päättäneet opettaa hänelle kaiken osaamansa. Osku on oppinut paljon, mutta neljännen vuoden jälkeen saattaa olla aika rasittavaa.  Osku kestää kyllä. Kohta tulee ihan varmasti joku nuorempi.  
Osku ja Teemu tykkää luontoelämästä molemmat. Siksi he käyvät syöttämässä lampaita ja ovat ihan syntyneitä lammasfarmareiksi.



Keskitalon Esasta tuli lammafarmari

Esan suku on Enontekiöstä. Siellä ne sukulaiset elävät vieläkin - vaikuttajina ja tärkeinä elinvoiman rakentajina. Mutta Esa on täällä. Meidän nuolniemeläisten onneksi. Esa on sellainen rauhallinen. Kaikki kuuntelee aina, mitä hänellä on sanottavaa. Ja tekevät sen mukaisesti. Se on osoittautunut järkeväksi. Esa tykkää katsella eläimiä aamulla. Siksi hän herää kovin aikaisin. Hän on nähnyt yleensä ilveksen tai kaksi ennen kuin me muut olemme ennättäneet laittaa kännyköistämme torkkun päälle. Katsoaksemme vielä viimeiset unet. Ehkä ilveksistä.

Niilo farmaa luultavasti... ei voi tietää

Niilo päätti ostaa lampaan. Vaikka lampaita on todella vähän, eikä kaikki niitä voi oikein enää myydä, päätimme ilman muuta myydä yhden Niilolle. Koska Niilo on salaa oikein mukava mies. Niilo on myös hieman epäilevä. Lähinnä viherpiipertelyn suhteen. Hän halusi ostaa lampaan. Ja ostikin. Mutta kun se maksoi hieman enemmän, kuin lammas ja lammasfarmaus yhteensä, ajattelimme, että jos kuitenkin koko paketti. Niilohan on ilman muuta lammasfarmari. Ja oikeasti mukava mies. Ja tahtoisimme hänet joukkoon. Haluaa nyt ostaa lampaan (kalliilla) ja olla kuvitteellisesti sitoutumaton. Lampaisiin ja viherpiipertelyymme. Sellainen on Niilo. Sovimme, että ulkojäsen. Se tarkoittaa, että ihan samanlainen kuin muutkin.  

Hannelinin ladyt

Päätös lähteä mukaan Nuolniemen lammastarhaajaksi oli helppo.

Mieleeni pulpahtivat muistot 80-luvulta, jolloin veneilimme Saimaalla usein yhdessä seitsemän samanhenkisen veneilijäperheen kanssa.  Kaksi meistä  rakensi  veneilyn tukikohdaksi saunamökit suuren Saimaan ääreen, Parkon saareen.  Monet ikimuistoiset viikonloput vietimmekin isolla porukalla Parkossa, missä jonakin perjantai-iltana muutaman viinilasillisen jälkeen syntyi hullun hauska idea hankkia saareen lampaita! Vaikka meistä kukaan ei ollut koskaan  lampaita tai muitakaan kotieläimiä kasvattanut, suuri innostus asiaan korvasi kokemattomuuden.
Lampaita ostettiin seitsemän, yksi kullekin venekunnalle. Kesän aikana opimme tuntemaan lampaat yksilöinä ja luonnollisesti annoimme niille nimet. Loppukesällä lampaat kerittiin ja niiden villoista neulottiin kynsikkäitä purjehduskäyttöön.  Myöhään syksyllä oli aika valmistautua tekemään lampaista evästä ja kauden päätti  huolella sunnitellut pässijuhlat. 
Ensimmäisenä kesänä kaikki tehtiin alusta alkaen omin voimin. Jokaisella oli roolinsa, esimerkiksi  Martti oli jahtimestari ja minä seremoniamestari. Jostakin syystä tehtäviimme kuului myös  lammasruhojen paloittelu.  Osakkaamme Poku, ahkera filmaaja,  taitava soittaja ja luova laulujen sanoittaja, valmisti ensimmäisestä kesästä dokumenttifilmin. Taustamusiikit , pässilaulut ja paljon opettavaista selostusta! Seuraavana Uutena Vuotena oli ” Pässit Parkossa”-filmin ensi-iltatilaisuus, jonka kunniaksi pukeuduimme kaikki shortseihin ja kesähepeniin. Seuraavat kaksi kesää kuluivat vielä rattoisasti lammasfarmareina.
Jaanan ehdotus lankesi siis oikeaan maaperään. Nämä ikimuistoiset kesät lampaiden kasvattajina  12 lapsen ja neljäntoista aikuisen  porukassa olivat kenties parasta aikaa elämässämme.  Nuolniemen lampaamme on nimetty tyttärillemme Marialle ja Caritalle.  Heidän poikansa ovat nyt suurin piirtein samanikäisiä kuin äitinsä Parkossa lampaita paapoessa.


Jaana ja Veijo Utti


Vappufiiliksissä on niin hienoa suunnitella farmauskesää.

Jaana ja Veijo ovat Juuson kanssa ihan peruslammasfarmareita. He ovat hyvin innostuneita lampaista ja ellei Juuso vähän hillitsisi, saattaisi katras kasvaa hillittömäksi. Jaana on Kauralammin vanhin tyttö. Nuolniemeläinen. Peltolan tallilta ajoon lähdössä hän tapasi Juuson jokunen vuosi sitten. Muutaman ajon jälkeen asia oli selvä. Lammasmaisemointi on välttämätöntä. Jaana on järkevä, insinööri ja johtamisen asiantuntija, Tamorassa. Sitä ei vaan aina heti huomaa, järkevyyttä. Veijo on tullut perheeseen ja Nuolniemelle yli kolmekymmentä vuotta sitten.  Aika nuorena. Hän tuli aika läheltä Utista. Ei kovin kaukaa. Kulttuurishokin ei pitänyt olla kovin suuri. Mutta oli se. Nuolniemellä nukutaan kun nukuttaa. Syödään, kun on nälkä. Tai muuten vaan. Mennään kalaan, jos kala syö. Vaikka olisi paras heinäntekoaika. Se oli outoa.  Hänkin oli ajossa Peltolan talleilta. Ei yhtään hillinnyt lammastarhojen perustamista. Päinvastoin taisi ostaa melkein kaikki viime kesän lampaat. Veijo tykkää piirtää. Ja tehdä kaiken maailman taidejuttuja.

Jaanalla ja Veijolla on kolme lasta. Lammasfarmareita kaikki.



Elle, Elina ja Joonas



Elle tarkastelee aidan pitävyyttä lampaiden tulla.

Joonas on viettänyt lapsuutensa kesät ja paljon talviakin Nuolniemellä. Hän on Kauralammin lapsenlapsista vanhin. Ja tietysti myös Jaanan vanhin. Hän on jo kolmekymmentä. Joonas on piirtää työkseen. Anima Boutiquessa Helsingissä. Piirtelee kaikkia rusinoita ja akuankkajuttuja. Siitä oli eilen hesarissa. Oikein koko sivun juttu. Hänen vaimonsa Elina katsoo työkseen ihmisten silmiä. Hän on hyvä silmien kanssa. Käynyt harjoittelemassa leikkaamisia ulkomailla asti. Siansilmillä harjoittelevat. He muuttivat Flemarilta vanhaan kaupunkiin viime keväänä. Elle on jo puolitoista, heidän tyttärensä, jolla jo Naistenklinikalta tullessa taisi olla lammasfarmarikatse. Ja muutenkin hyvin lahjakas. Joonas ja Elina ovat molemmat Lappeenrannasta, lukioajoista jo yhdessä kulkeneita.

Lammasfarmareita heistä tuli ihan helposti. Kun saivat lahjaksi lammasperheen.








Saara Utti tekee varmaankin Koppisen lampaalle




Saara Utti ottaa farmauksen vakavasti.

Saara on viettänyt lapsuutensa kesät ja paljon talviakin Nuolniemellä. Hän on Kauralammin lapsista toiseksi vanhin. Ja niin tietysti myös Jaanan lapsista. Saara asuu ja työskentelee Lappeenrannassa Kanavansuulla entisessä Onnin kaupassa - lapsuudenkodissaan. Hän on muuttanut sinne jo viisi kertaa. Hänellä on kyllä pikkuasunto Flemarilla, veljensä alapuolella, siskonsa ja vanhempiensa välissä. Hän on muotoilija ja palveluelämysten tuottaja. Muotoiluhuone Saara Utti on hänen yrityksensä. Silmälasien kehyksistä hän on nyt hyvin innostunut. Kun Saara sai lammasperheensä, hän oikopäätä ryhtyi leipomaan, tyhjentämään myös naapureidensa kaappeja jauhoista ja kuljetti paperikasseja leipien keruuta varten lappeenrantalaiskoteihin. Hän on hyvin määrätietoinen eikä kuule vastaväitteitä. Silti hänellä on vielä hyvin paljon ystäviä.

Kauralammin Maija ja Alpo



Maija ja Alpo koivikkoon istuttamiaan perunoita hoitamassa. Koivikkoperunoista tulee valtavan hyviä.

Alpo on syntynyt Kauralammilla ja elänyt siellä koko ikänsä. Pian 80 vuotta. Maija tuli Juvalta Kaskiista Mouhun kauppaan ja meni naimisiin 17-vuotiaana. Viisi tyttöä: Jaana, Merja, Tarja, Taina ja Anu. Siitä lähtien hänkin on ollut Kauralammilla. He hoitelevat kanoja, kalkkunoita, possuja, lampaita, silkkikukkoja... mitä nyt milloinkin. He tykkäävät käydä Ukkolammilla pilkillä ja metsässä muutenkin. Traktorilla ajelevat. Tässä he ovat mäkipellolla. Tai ei se enää mikään pelto ole, se on metsä. Ensi kesänä siellä on lampaita.