Nuolniemellä kasvaneilla ja lapsuuden kesät viettäneillä on yhteinen unelma: maisemoida kylän pellot ja reunojen metsälaitumet takaisin kulttuurimaisemaksi. Kesällä 2012 lampaat aloittivat Lehtomaan torpalta ja Kauralammin kyläpellolta. Välissä on paljon pusikoituvia peltoja ja paljon työtä. Etkö tulisi mukaan?




Älä katso!

Vain lujimmista lujimmat pystyvät siihen viimeiseen hyvään tekoon 
Nuolniemen lammastarhoilla halutaan antaa lampaille hyvä elämä, ihan loppuun asti. Meille on alun perin tullut muutamia poistouuhia. Yksi niistä kuoli vanhuuttaan viime viikolla, oikein onnellisesti Teemun hoidossa. Se joutuu tietysti sinne minne kuuluukin. Kaikkien lampaiden emme voi antaa elää onnellista lampaanelämää luonnolliseen kuolemaan asti. Osa on teurastettava ja jaettava sitten meille kaikille lampureille.

Emme myy lampaita ollenkaan ja tänä vuonna teurastimme hyvin, hyvin säästeliäästi. Yhtään lammasta ei kuljetettu minnekään, ne päätyivät paremmille laitumille kotona, tiukasti kuitenkin niin, että ne eivät nähneet tietenkään toistensa kohtaloa eikä aavistaneet omaansa. Esa oli treenannut porojen kanssa, Niilo, Veijo ja Teemu olivat lujien miesten tiimissä mukana. Joskus on rajua olla lempeä.

Tältä se näytti:

Ei niin kevyttä hommaa.



Kinnerpuussa


Orimattilassa käynnin jälkeen lammas näyttää tältä

Tässä on se surullinen kohta. Teurastus. Nuolniemen lammastarhoilla annamme lampaillemme hyvän elämän. Niistä tulee sosiaalisia, ne viihtyvät hyvin ja ne saavat hyvää hoitoa ja ruokaa. Niillä on paljon tilaa ja Juuso kaataa niille herkkuhaapoja säännöllisesti. Ihmiset sanovat, että ei anneta niille nimiä, että on sitten helpompi syksyllä. Se on ihan puppua. Se on paljon isompi juttu, se ei ole nimestä kiinni. Lampaisin kiintyy. Ne luottaa sinuun. Ja se on kyllä hirveää.

Olemme ajatelleet, että meidän vastuumme on myös hyvän elämän hyvä loppu.





Atte, teurastaja.
Kuusi  karitsaa teurastetiin syyskuussa. VesaN ampui ne. Hän on hyvin taitava. Juuso ei nukkunut edellisenä yönä. Mutta illalla hänellä oli jo hyvä mieli. Atte opetteli YouTubesta miten lammas teurastetaan. Hän perehtyi hyvin. Veijon, Juuson ja Vesan kanssa he laittoivat lihat roikkumaan Nuolimajan kylmään. Viikoksi. Kaikki mahdollinen käytettiin. Paitsi taljoja ei osattu. Eikä muuten villojakaan. Atte on aika taitava jo. Vaarinsa poika.
Yhden  pässin haki EsaK. Elävänä myyty. Edellisenä iltana olin jutellut kyyn kanssa Kolppetäjäisellä. Sanoin sille, että kannattaisi ehdottomasti lähteä nyt ja pysyä poissa. Se ei kuunnellut. Kerroin, että meillä on pieniä lapsia ja koiria pihalla ja että sinä olet niille kuoleman vaarallinen. Ehdotin lähtöä ja katsoin kyytä silmiin. Kerroin sille myös avoimesti, että aion tappaa sen. Siitä huolimatta, että tiedän että sille pitäisi tarjota autokyyti kolmen kilometrin päähän. En kyllä halua viedä sitä tulaisiksi minnekään. Sitä paitsi kolmen kilometrin päässä on Märta ja Juuso. Joten päätin tappaa sen, jos se vielä lököttelisi auringossa, kun tulisin saunan lämmityksestä. Ja lökötteli. Ja tapoinkin. Hirveän paha mieli siitä jäi. Seuraavan aamuna kävelin lammashakaan. Odottamaan Esaa, joka ehkä veisi lampaan elävänä. Tiesin, ettei veisi. Ja varmistuin siitä, kun hän asetteli panoksia pistooliin. Valitsin pässin. Katsoin sitä silmiin kuten edellisen illan kyytä ja annoin Esan viedä sen tien toiselle puolelle lia'assa. Pyysin anteeksi, niinkuin Saara pyytää aina jokaiselta ravulta niitä pudotellessan kiehuvaan veteen. Vein muut lampaat kauas. Ne seuraavat minua. En ehkä kunnolla edes kuullut laukausta. Esa valutti veren maahan ja nosti lampaan autoon. Kukaan muista ei tietenkään tiennyt tapahtuneesta mitään. Karitsa oli ollut hyvin rauhallinen. Niin se vaan menee. Hiton surullista.

Kahdeksan  lammasta lähtee Orimattilaan. Pienteurastamoon. Se on ihan kaikkein surullisinta minusta - vieraiden ihmisten luo. Otimme keväällä lampaat. Tiesimme, että tahdomme maisemoida ja hankimme ne juuri siihen tarkoitukseen. Vaikka meillä ei ollut edes laidunta. Eikä muutenkaan kukaan pitänyt meitä järin viisaina. Luotimme siihen, että löydämme lampaialle kesälaitumet. Ja löysimmekin. Mutta emme luottaneet siihen, että lampaat pääsisivät talvihoitoon. Siksi me otettiin lampaita, jotka eivät ole niin taitavia karitsoinnissa. Vähän jättävät huolehtimatta tai ovat jo vanhoja. Ihan sanoimme, että sellaiset meille käy. Kun sitten nyt syksyllä, uuhiin kiintyneinä, jouduimme sen tosiasian eteen, että ei ole mitään järkeä pitää näitä uuhia. Vaan uusia ne. Niin sitten kahdeksan lähtee. Pöngän Matin autossa, luulisin. Joka tapauksessa - ehkä annoimme niille yhden hyvän kesän.

Kolme  pässeistä meni Kauralammille. Kasvatettavaksi vähän. Pässit ovat niin kovin pieniä. Että hengen heitto olisi, sanoi vaari, niiden teurastus nyt. Joten ne saivat lisäaikaa. Ja lapsesta saakka isän teurastuksia nähneenä tiedän: näiden elämä päättyy hyvin.

Mutta seitsemän nuorta uuhta lähtee talveksi. Seitsemän uutta tulee lisää. Ihan varmaa on, että 14 lammasta saa jatkaa elämäänsä - ehkä meidän ansioista juuri.

1 kommentti: