Nuolniemellä kasvaneilla ja lapsuuden kesät viettäneillä on yhteinen unelma: maisemoida kylän pellot ja reunojen metsälaitumet takaisin kulttuurimaisemaksi. Kesällä 2012 lampaat aloittivat Lehtomaan torpalta ja Kauralammin kyläpellolta. Välissä on paljon pusikoituvia peltoja ja paljon työtä. Etkö tulisi mukaan?




perjantai 19. lokakuuta 2012

Ei se sittenkään niin helppoa ollut

Tämä lammastyttö ei tiedä, että sitä odottaisi kaunis lampola, karitsoiden
tyttökoulutunnelma, paljon valoa ja musiikin tulvinta.
Lampaita lähti perjantaina vain viisi. Eivät saaneet Juuso ja Matti niitä kiinni. Ajattelin, etteivät osaa puhua kunnolla lammasta. Menimme uudestaan yhdessä yrittämään perjantaina. Kahden tunnin jälkeen saimme kaksi kyytiin Matin hevoskuljetuskärriin. Ei niitä saatu juoksutettua väsyksiin päivän metsässä juoksumme jälkeen. Ne väsyttivät meidät. Ja risuista kyhätyistä aidoista ne halveksuen kulkivat läpi, kuka yli ja kuka ali. Kaksi kuitenkin meni ihan hirveän hienoon lampolaan. Yhteensä niitä on siellä 39. Samanikäisiä tyttöjä kaikki. Odottelevat pässiä. Kolmantena päivänä yritimme taas. Tämä viimeinen karitsa ei tullut lähellekään. Mutta maanantaina se oli jo antanut periksi, kun tulin tuomaan niille leipää. Tuli ihan viereen katselmaan. Mutta niin olimme mekin, väsyneet odottelemaan. Se sai viettää vielä viikon isojen uuhien kanssa. Ruokaakin on. Kukkolan Jarkko toi niille kokonaisen paalin kuivaa heinää. Tänään me kuitenkin otamme sen kiinni ja viemme muiden luo. Valmistautumaan ensimmäiseen karitsointiinsa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti